Oslon rauhanprosessi

Palestiinalaisille on yritetty rakentaa itsehallintoa ja rauhaa Israelin kanssa vuonna 1993 alkaneessa Oslon prosessissa. Prosessin taustalla oli kommunistisen imperiumin romahtaminen, joka pakotti aiemmin Neuvostoliiton tukea saaneen Palestiinan vapautusjärjestön (PLO) neuvottelupöytään. Israel suostui tunnustamaan terrorijärjestönä toimineen PLO:n palestiinalaisten edustajaksi sillä ehdolla, että se tunnustaa Israelin oikeuden olemassaoloon, luopuu terrorista ja suostuu rauhanprosessiin ja yhteistyöhön Israelin kanssa. Palestiinalaishallintoa nykyään johtava Fatah oli PLO:n aseellinen siipi.

Israel luovutti Oslon sopimuksen mukaisesti palestiinalaisten itsehallintoon A- ja B-alueet. Sopimusten mukaisesti Israel hallinnoi C-alueita ja vastaa B-alueiden turvallisuudesta. Palestiinalaisten itsemurhaiskut alkoivat vuonna 1994, keskellä Israelin alueluovutuksia palestiinalaishallinnolle. Rauhanprosessia yritettiin jatkaa aikataulussaan, mutta neuvottelut päätyivät umpikujaan kesällä 2000, kun palestiinalaishallinto hylkäsi Israelin tarjoamat alueluovutukset, jotka sisälsivät lähes koko Länsirannan ja Itä-Jerusalemin, ja marssi ulos neuvotteluista. Sen sijaan se aloitti syyskuussa 2000 toisen intifadan.

Toinen intifada oli massiivinen itsemurhaterrorin aalto israelilaisia vastaan. Synkimpänä vuonna 2002 Israelissa räjähti itsemurhapommi lähes viikottain. Israelin turvallisuuselimet onnistuivat estämään moninkertaisen määrän yrityksiä. Kaikki onnistuneet itsemurhaiskut Israelin sisällä tehtiin Länsirannalta käsin, koska sitä ei ympäröinyt turva-aita. Turva-aidan valmistuttua ja palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin kuoltua 2005 itsemurhaiskujen aalto laantui.

Oslon sopimusten mukaan vaikeista aiheista, kuten rajat, juutalaisasutuksen kohtalo, pakolaiskysymys, Jerusalemin asema, sovitaan vasta prosessin viimeisessä vaiheessa. Palestiinalaishallinto on pettänyt prosessin ensimmäisen vaiheen tärkeimmät lupauksensa luopua terrorista ja tunnustaa Israelin valtio. Vuoden 1949 aselepolinjan (”Vihreä linja”) pitäminen laillisena rajana ja Palestiinan valtion tunnustaminen ilman neuvotteluja Israelin kanssa on kansainvälisten sitovien sopimusten periaatteiden rikkomista.