Israel-vastainen ”ihmisoikeusaktivismi”

Israel sijoittuu kansainvälisessä vertailussa ihmisoikeuksien suhteen maailman vapaiden maiden joukkoon, toisin kuin kaikki sen naapurimaat. Esimerkiksi etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia, naisten oikeuksia, mielipiteenvapautta ja monia muita oikeuksia rikotaan räikeästi monissa Israelin naapurimaissa. Siitä huolimatta Israel – toisin kuin sadat ongelmallisemmat maat – on joutunut massiivisen ihmisoikeusaktivismin kohteeksi. Israel-vastaiseen aktivismiin osallistuu nyt jo noin 300 järjestöä, samalla kun kymmenien ihmisoikeusmittareilla pahempien valtioiden toiminta jää vaille kansalaisjärjestöjen huomiota.

Tähän on monia syitä. YK-elimiin on pesiytynyt voimakas juutalaisvaltion vastaisuus, joka käy ilmi sitä tuomitsevien päätöslauselmien täysin suhteettomasta määrästä. YK:n ohella kansalaisjärjestöt osallistuvat tähän vinoutumaan. Vuonna 2001 Durbanissa, Etelä-Afrikassa järjestettiin YK:n 1. rasisminvastainen maailmankonferenssi. Siellä kansalaisjärjestöt julistivat tavoitteekseen Israelin leimaamisen apartheid-valtioksi ja sen täydellisen ja totaalisen eristämisen muusta maailmasta. Rasisminvastainen konferenssi muuttui räikeäksi juutalaisvastaiseksi näytelmäksi, jossa jaettiin antisemiittista materiaalia. Juutalaisjärjestöt joutuivat systemaattisen häirinnän kohteeksi eikä niiden edustajien turvallisuutta pystytty takaamaan.

Durbanissa luodun strategian seurauksena perustettiin BDS-liike, jonka tavoitteena on saada Israel kansainvälisen boikotoinnin, disinvestointien ja sanktioiden kohteeksi. BDS-liikettä väitetään väkivallattomaksi vastarinnaksi, mutta sitä johtaa Council of Islamic and National Forces in Palestine. Se on palestiinalaisten terrorijärjestöjen kattojärjestö, joka perustettiin toisen intifadan aikana koordinoimaan israelilaisia vastaan suunnattuja terrori-iskuja. Jäseniä ovat Hamas, Islamilainen Jihad, PFLP ja ryhmä muita pienempiä järjestöjä. Sen kanssa yhteistyössä toimii kymmeniä palestiinalaisia kansalaisjärjestöjä, jotka puolestaan tekevät yhteistyötä kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Nämä puolestaan levittävät näiltä saatua informaatiota raporteissaan ja syöttävät sen YK-järjestelmiin, joista tieto tulee ulos YK:n leimalla varustettuna. Näin terrorijärjestöiltä lähtöisin oleva informaatio peseytyy ja tulee ulos ”luotettavana tietona”.

Durbanissa aloitettu strategia on ollut käynnissä 2000-luvulla. Israel-vastaista kansalaisjärjestötoimintaa rahoitetaan avokätisesti ihmisoikeustoiminnan nimissä pääasiassa länsimaisten veronmaksajien varoilla, ja siitä on tullut taloudellisesti kannattavaa toimintaa monille järjestöille.