Israelin perustaminen ja olemassaolon oikeus

Israelin valtio perustettiin 14.5.1948. Kuningas Daavidin ja kuningas Salomon aikana noin 3 000 vuotta sitten syntynyt valtakunta on elänyt läpi vuosituhansien juutalaisen kansan sielussa: Israelin maasta hajaannukseen ajetut juutalaiset tunnustavat joka sapatti ja joka pääsiäinen kaipuunsa Siioniin ja Jerusalemiin.

Juutalaisten historialliset juuret ja oikeus omaan valtioon alueella on tunnustettu kansainvälisin sopimuksin. Israelin kansainvälisoikeudellisen perustan muodostavat mm. Britannian 2.11.1917 antama Balfourin julistus, arabien ja juutalaisten sopimus Pariisin rauhanneuvotteluissa 3.1.1919 sekä YK:n edeltäjän, Kansainliiton, San Remon konferenssissa 25.4.1920 Britannialle antama mandaatti näiden asiakirjojen toimeenpanoon ja sen yksimielinen ratifiointi Kansainliitossa 1922.

Myös Israelin itsenäisyyden henkinen pohja luotiin jo 1900-luvun alussa. Jerusalemin Bezalel-taideakatemia perustettiin vuonna 1906, Haifan teknillinen yliopisto 1912, Heprealainen yliopisto vuonna 1918 jne.
Juutalaisvaltiolle em. päätöksissä luvattu, väestökatoa ja köyhyyttä potenut nyky-Israelin ja -Jordanian alue oli 1517–1917 Turkin imperiumin hallinnassa. Kansainliiton päätöksellä Britannian piti tukea juutalaisten kansalliskodin rakentamista sinne. Tosin jo 1921 Britannia luovutti 3/4 Palestiinasta alueet Jordan-joesta itään Transjordanian emiraatiksi (itsenäistyi 1946 Transjordanian kuningaskunnaksi) ja Golanin Ranskan Syyrian mandaattiin. Nämä alueet suljettiin juutalaisasutukselta. Toisen maailmansodan jälkeen lakkautetun Kansainliiton mandaatit alkuperäisine velvoitteineen vahvistettiin 1945 perustetun YK:n peruskirjassa, joka on osa kansainvälistä lakia.

Kun Britannia ilmoitti luopuvansa mandaatin hoitamisesta helmikuussa 1947, YK käynnisti selvitysprosessin, jonka lopputulemana yleiskokous suositteli 29.11.1947 juutalaisvaltiolle luvatun alueen uudelleenjakamista arabien ja juutalaisten kesken. Palestiinan juutalaiset hyväksyivät itselleen epäedullisen ehdotuksen, arabit eivät, vaan kiihdyttivät jo 1920 aloittamaansa väkivaltaa juutalaisyhteisöä kohtaan ja hyökkäsivät yhdessä seitsemän arabimaan armeijan kanssa 15.5.1948 vastasyntyneen Israelin kimppuun aikeenaan tuhota se. Israel kykeni puolustautumaan ja sai haltuunsa melkein koko sille luvatun alueen.

Transjordania miehitti laittomasti Itä-Jerusalemia ja Länsirantaa ja Egypti Gazaa. Nekin siirtyivät arabivaltioiden 1967 aloittamassa kuuden päivän sodassa Israelin hallintaan. Näin Israel on saanut haltuunsa sille historiallisesti ja kansainvälisen lain nojalla kuuluvia alueita arabien hyökkäyssotien seurauksena.